Edelleen projektin käynnistystä. Mietin, että pitäisikö minun kertoa oikea nimeni ja julkaista tänne kuvani, että minut voisi tunnistaa. Plussat ja miinukset?

Olenhan sinkku.
Tämä voisi ehkä olla hyvä keino tavata miehiä – kertoa julkisesti että olen sinkkuäiti, eli siis hyvinkin vapaa. Ehkä joku ihana (eronnut) mies hakee kumppania, jolla on jo lapset tehtynä. Hän voisi lukea täältä olenko ajatuksissani lähellä hänen ajatusmaailmaansa. Ja kuvasta hän voisi katsoa viehätänkö silmää. Kiinnostava ajatus.
Mutta. En ole pelkkä sinkku vaan olen urasinkkuäiti.
Äiti. Siis minulla on lapset jotka lähestyvät uhkaavasti teini-ikää. Ehkä he eivät halua lukea sielunelämääni netistä. He ovat kosketuksissa sielunelämääni päivittäin. Tai valehtelen. Eivät päivittäin, koska olen lasteni kanssa vain puolet ajasta.
Ja ura. Jolla tässä tarkoitan työpaikkaa. Jossa tapaan ihmisiä ja asiakkaita. Ja työkavereita.  He varmasti välillä pohtivat kuvioitani. Eivät varmasti ollenkaan niin usein kuin kuvittelen, olen kuitenkin ihan tavallinen nainen, en mikään erityinen enkä julkkis. Nimimerkin takaa säilytän mahdollisuuden kommentoida kärkevämmin kuin nimelläni, herättämättä huomiota työpaikalla.

Tästä syystä siis, nimimerkin takaa.