Äideille taitaa olla tyypillistä tuntea huonoa omatuntoa lastensa puolesta. Onko juuri heille raukoille lapsille siunattu se huono & itsekäs äiti.

Olen omalta osaltani vaikuttanut aktiivisesti siihen, että lapseni eivät enää saa elää ydinperheessä. Eroni ei edes johtunut siitä että mies ”hakkaa tai ryyppää” -  mikä olisi minulle kunniakasta, selviytymistarina – vaan mieheni oli kunnon mies.

Ja tiedän että nykyään erotaan liian helposti.

Joudun siis tunnustamaan: Olen liian helposti eronnut, kunnon miehestä. Joten väistämättä olen aiheuttanut lapsilleni kärsimystä. Tämän tiedän. Ja aina kun lapsilla on ongelmia, minun, sinkkuäidin mielestä, lapseni ongelmat johtuvat erosta. Näin luterilainen ruoskiva mieleni sen minulle kertoo ja se saa minut aina vain suorittamaan äitiyttäni enemmän.

Olen kuullut myös että uraäidit ovat huonoja äitejä, koska he käyvät töissä, vaikka heillä on lapsia ja välillä joutuvat työn takia tekemään kompromisseja lasten häviöksi.  Onpa joskus käynyt niin että (huono) uraäiti on myöhästynyt lapsensa joulujuhlista tulleessaan työmatkalta.

Ja tiedäthän, monien (huonojen) uraäitien lapset kärsivät ja harhautuvat viimeistään murrosiässä huonoille poluille, vaikka perheessä olisi ”taloudellisesti kaikki hyvin”.

En siis uskalla edes summata tätä.

Sinkkuäiti. Uraäiti. Urasinkkuäiti. Pahin kaikista.